The Project Gutenberg eBook of Karhu, by Anton Tshehov This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Karhu Pila yhdessä näytöksessä Author: Anton Tshehov Translator: Reino Silvanto Release Date: April 22, 2023 [eBook #70616] Language: Finnish Produced by: Tapio Riikonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KARHU *** KARHU Pila yhdessä näytöksessä Kirj. ANTON TSHEHOV Suomentanut R. W. S. [Reino Silvanto] Näytelmäkirjasto 46 Helsingissä, Yrjö Weilin, 1908 HENKILÖT: HELENA PAPPINEN, tilanomistajatar, nuorenpuoleinen leskirouva, jolla on kuoppaset poskissa. YRJÖ RAUHALA, keski-ikäinen tilanhaltija. LUUKKAS, rva Pappisen palvelija. ENSIMÄINEN KOHTAUS. Näyttämö: Vierashuone leskirouva Pappisen maatilalla. Perällä ja vasemmalla ovi. Oikealla ikkuna, jonka edessä on pöytä tuolineen. Vasemmalla etualalla sohva, pöytä, tuoleja ja perällä naisten kirjoituspöytä peilineen. Rva Pappinen (surupuvussa, istuu sohvalla katsellen hartaasti valokuvaa) ja Luukkas. LUUKKAS. Tuo ei ole oikein, hyvä rouva... Te vaan saatatte itsenne turmioon. Sisäkkö ja kyökkipiika lähtivät marjoja poimimaan. Kaikki, joilla henki on, iloitsevat olemassa olostaan, vieläpä kissakin ymmärtäen mikä on hauskaa, hiipii pihalla lintuja vaanien, Mutta te istutte vaan päiväkaudet kamarissanne aivan kuin luostarissa ajattelematta ensinkään huvituksia. Niin, todellakin! Kun tarkemmin muistelen, niin on siitä jo kokonainen vuosi kulunut, kun rouva viimeksi kävi kylässä. PAPPINEN. Enkä minä milloinkaan enää mene... Ja miksen? Siksi, että elämäni on jo loppuun kulunut. Miesvainajani makaa haudassa ja minä olen myöskin hautautunut neljän seinän sisään. Me olemme molemmat kuolleet! LUUKKAS. Siinä se nyt on! Tuota ei todellakaan kannattaisi kuunnella. Niin, miesvainajanne makaa haudassa, mutta se oli Jumalan tahto, levätköön hän rauhassa. . Koska rouva nyt on surrut häntä aikansa, niin siinä kyllin, sillä liika on aina liikaa. Eihän koko ikäänsä voi itkeä ja käydä surupuvussa. Kuoli minunkin akkani kerran. Minä surin, itkin kuukauden päivät ja siinä kylliksi. Sitä pitempiin ruikutuksiin ei akkani olisi maksanut vaivaa. (Huokaa) Te olette unohtanut kaikki naapurinne, hyvä rouva. Ette mene minnekään, ettekä ota vieraita vastaan. Pyydän anteeksi, kun sanon, että me elämme kuin hämähäkit näkemättä armaan päivän kirkasta valoa. Minun kestipukunikin ovat hiiret syöneet aivan rikki. Ja toista olisi, jollei löytyisi kunnon ihmisiä, vaan kun koko seutu on täynnä herttaista herrasväkeä. Nykyään majailee Nuottalahdella rykmentti, jonka upserit ovat niin koreita, että silmää häikäsec. Ja leirissä on joka perjantai-ilta tanssiaiset ja joka päivä soittaa sotilassoittokunta. Oi, rouva-kulta! Niin nuori ja kaunis, maitoinen ja vertevä kun vielä olette, tulisi vain nauttia elämästä... Kauneutta ei ole koko ijäksi suotu! Kun vuosikymmen on vielä vierähtänyt, niin tekee jo mielenne kuoputella riikinkanasena upseri-herroja lumotaksenne, vaan silloin se on jo oleva myöhäistä. PAPPINEN (Päättävästi). Minä pyydän vielä kerran, ettet milloinkaan enää puhuisi tästä! Sinä tiedät, että mieheni kuoltua minun elämäni menetti kaiken arvonsa. Sinusta näyttää kuin minä vielä eläisin, mutta se ainoastaan näyttää siltä. Minä olen tehnyt pyhän lupauksen, etten enää eläessäni jätä tätä surupukuani enkä kamariani. Kuuletko nyt? Nähköön hänen varjonsa kuinka minä häntä rakastan. Niin, minä tiedän, ettei se ole sinulle mikään salaisuus, kuinka hän usein menetteli väärin minua kohtaan, oli julma, vieläpä uskotonkin, mutta minä olen uskollinen aina hautaan asti ja näytän hänelle kuinka osaan rakastaa. Tuolla puolen hautaa on hän näkevä minut samanlaisena kuin olin hänen kuolemaansa... LUUKKAS. Mutta miksi te oikeastaan noin puhutte? Jospa nytkin menisitte puutarhaan kävelemään tai käskisitte valjastaa Topin tai Jättiläisen ja ajaisitte naapureille vieraihin. PAPPINEN. Ah! (Itkee). LUUKKAS. Rouva hyvä! Mitä nyt? Herran tähden! PAPPINEN. Hän piti Topista niin tavattomasti! Aina hän ajoi sillä vieraihin mennessä. Kuinka hän ajoi kauniisti! Kuinka hänen olentonsa oli suloinen, kun hän pingotti ohjaksia! Muistatko? "Topi". "Topi"! Käske tänään Topille antaa enemmän kauroja kuin tavallisesti. LUUKKAS. Kyllä, kyllä! (Kova soitto). PAPPINEN (Vavahtaen). Kuka se on? Sano, etten ota ketään vastaan! LUUKKAS. Ymmärrän. (Menee perälle). TOINEN KOHTAUS. Rva Pappinen (yksin). PAPPINEN (Katsellen valokuvaa). Nyt sinä näet, kuinka minä osaan rakastaa ja antaa anteeksi... Minun rakkauteni sammuu vasta silloin kun minun sydän-parkani lakkaa sykkimästä. (Hymyilee läpi kyynelten). Etkä sinä edes häpeä? Minä, rakkaani, sinun uskollinen vaimosi, olen hautautunut kamariini ja olen sinulle uskollinen aina hautaan asti, etkä sinä ensinkään häpeä, minun pikku mörököllini. Sinä petit minut, teit ikäviä kohtauksia, jätit minut viikkokausiksi yksin kotiin... KOLMAS KOHTAUS. Rva Pappinen ja Luukkas. LUUKKAS (Tulee levotonna). Rouva hyvä, siellä eräs kysyy teitä. Tahtoo tavata... PAPPINEN. Sanoithan sinä, että mieheni kuoleman jälkeen en ota ketään vastaan? LUUKKAS. Sanoin. Mutta hän ei ota kuullakseen, vaan sanoo, että on kovin tärkeää asiaa... PAPPINEN. Mi-nä en o-ta vastaan! LUUKKAS. Minä sanoin hänelle, mutta se piru alkoi haukkua ja tunkeutui vaan sisään. Hän on jo ruokasalissa... PAPPINEN. Hyvä! Päästä sisään se moukka! LUUKKAS (Menee perälle). PAPPINEN. Kuinka tuskastuttavia ihmiset saattavat olla! Mitä he minulta tahtovat? Miksi pitää heidän häiritä minun rauhaani? (Huokaa). Ei, nähtävästi minun todellakin täytyy mennä luostariin. (Miettien). Niin, luostariin... NELJÄS KOHTAUS Rva Pappinen, Luukkas ja hra Rauhala. RAUHALA (Tulee. Luukkaalle). Senkin tolvana... paukutat siinä suutas... Aasi! (Huomaa rva Pappisen; arvokkaasti). Hyvä rouva, minulla on kunnia esittäytyä: entinen tykkiväen luutnantti, maatilan omistaja Yrjö Rauhala! Olen pakotettu häiritsemään teitä hyvin tärkeän asian johdosta... PAPPINEN (Antamatta kättä). Mitä te tahdotte? RAUHALA. Teidän mies-vainajanne, jonka minulla oli kunnia tuntea, jäi minulle kahdessa vekselissä kaksi tuhatta kolme sataa markkaa velkaa. Koska nämä huomenna laukeevat pankkiin maksettaviksi, niin minä pyytäisiin teitä, hyvä rouva, maksamaan minulle rahat nyt. PAPPINEN. Kaksi tuhatta kolme sataa... Mistä hän jäi teille velkaa? RAUHALA. Hän osti minulta kauroja. PAPPINEN (Huoahtaen, Luukkaalle). Niin, älä sinä Luukkaa, unohda sanoa, että antavat Topille yhden mitan kauroja enemmän kuin tavallisesti. LUUKKAS (Menee). PAPPINEN (Rauhalalle). Jos miesvainajani on jäänyt teille velkaa, niin on selvää, että minä sen maksan. Mutta, suokaa anteeksi, tänään ei minulla ole liikoja rahoja. Ylihuomenna palaa pehtorini kaupungista kotiin ja silloin minä käsken hänen maksaa teille kuuluvat rahat, mutta nyt en minä voi toivomustanne täyttää. Sitäpaitsi on tänään tasan seitsemän kuukautta mieheni kuolemasta, joten olen siinä mielentilassa, etteivät raha-asiat voi minua huvittaa. RAUHALA. Ja minä olen nyt siinä mielentilassa, että ellen minä huomenna voi maksaa vekseleitäni, niin täytyy minun jalat pystyssä lentää piipun kuutta ilmaan. Minun maatilani merkitään ulos-otettavaksi! PAPPINEN. Ylihuomenna saatte rahanne. RAUHALA. Mutta minä en tarvitse rahoja ylihuomenna, vaan jo huomenna. PAPPINEN. Anteeksi, mutta tänään en voi teille maksaa. RAUHALA. Enkä minä voi odottaa ylihuomiseen. PAPPINEN. Mutta kun nyt juuri ei satu olemaan, niin ei ole! RAUHALA. Ettekö siis voi maksaa? PAPPINEN. En voi... RAUHALA. Hm!... Onko se viimeinen sananne? PAPPINEN. On, viimeinen. RAUHALA. Viimeinen? Ehdottomasti? PAPPINEN. Ehdottomasti. RAUHALA. Kiitän nöyrimmästi! Kirjoittakaa se muistiin. (Kohauttelee olkapäitään). Ja sitten vielä tahdotaan, että olisin kylmäverinen! Kunnallisverojen kantaja kohtasi minut vastikään tiellä ja kysyi: "miksi te yhä olette vihoissanne, herra Rauhala?" Hyvänen aika, kuinka en minä suuttuisi? Minun täytyy saada rahat vaikka silmästä. Lähdin kotoa jo eilen aamuhämärissä, ajoin kaikkien velallisteni luona eikä yksikään heistä maksanut velkaansa! Silloin suutuin kuin rakki, olin yötä, niin piru ties missä, — eräässä juutalais-kapakassa lähellä sitä tavallista ryyppypaikkaa... Viimein tulen tänne aina seitsemänkymmenen virstan päähän kotoa toivoen vihdoinkin saavani, mutta minulle kestitetäänkin "mielentiloja"! Enkö siitä jo suuttuisi? PAPPINEN. Minä luulen sanoneeni teille selvällä kielellä, että kun pehtori tulee kaupungista, niin silloin saatte. RAUHALA. Minä en tullut pehtorin, vaan teidän luoksenne! Mitä pirua — anteeksi vaan — teidän pehtorinne minuun kuuluu! PAPPINEN. Anteeksi, hyvä herra; mutta minä en ole tottunut tuollaiseen puheeseen ja käytöstapaan. Minä en teitä enää kuuntele. (Menee nopeasti vasemmalle). VIIDES KOHTAUS Hra Rauhala (yksin). RAUHALA. Hyvänen aika! Mielentila!... Seitsemän kuukautta sitten on hänen miehensä kuollut! Ja tuleeko minun maksaa vekselit vai ei? Niin, minä kysyn: tuleeko maksaa vai ei? No niin, miehenne on kuollut, sitten se mielentila ja kaikellaiset konstit... Pehtori — piru hänet periköön — on matkustanut jonnekin. Entä mitä minun tulee tehdä? Lentääkö ilmapallolla velkojain luota vai mitä? Tai juosta päin seinää, että luutkin menevät muruiksi? Tulen Pippurisen luo — ei ole kotona, Rajuheimo on mennyt piiloon, Kanasen kanssa jouduin hurjaan sanasotaan ja olin jo lennättää hänet ulos ikkunasta, Kasvanen makasi kuumeessa ja tätä vaivaa — mielentila. Ei yksikään veijari maksa! Ja tämä kaikki johtuu siitä, että olen heitä liiaksi hemmotellut, että olen akka, nahjus, rääsy! Olen ollut heille aivan liian hienotunteinen! Mutta vartokaapas! Kyllä minä vielä näytän! Piru vieköön, nyt ette enää laske leikkiä kanssani! Tähän istun (Istuu) törröttämään siksi kun hän maksaa! Brrr!... Kuinka minua sapettaa! Kiukusta väräjävät pienimmätkin verisuonet selkänahassa ja henkeäni oikein ahdistaa... Hyi, hyvä jumala, oikein on paha ollakseni! (Huutaa). Mies hoi! KUUDES KOHTAUS. Hra Rauhala ja Luukkas. LUUKKAS (Tulee). Mitä tahdotte? RAUHALA. Tuo minulle kaljaa tai vettä! LUUKKAS. (Menee). RAUHALA. Jaa-a! On siinäkin järkeä! Toinen tarvitsee rahoja vaikka silmästä kiskoen ja on jo valmis hirteenkin menemään, mutta tämä vaan ei maksa, sillä, nähkääs, hän on siinä mielentilassa, etteivät raha-asiat voi häntä huvittaa. Se on sitä akkaväen turnyyri-järkeä! Senpätähdén en minä koskaan ole mielelläni puhunut naisten kanssa, enkä tule sitä vastedes tekemäänkään. Minusta on helpompaa istua vaarallisella ruutitynnörillä kuin keskustella naisten kanssa. Brrr! Kylläpäs tuo roikale minut suututti, koska kylmät väreet kulkevat pitkin selkänahkaani! Minun ei tarvitse kuin kaukaa nähdä noita pullollisia olentoja, kun tunnen pohkeissa suonenvetoa. Eikä silloin auta muu kuin huutaa apua. SEITSEMÄS KOHTAUS. Hra Rauhala ja Luukka». LUUKKAS (Tulee ja tarjoo vettä). Rouva on sairas eikä ota vastaan. RAUHALA. Mene hiiteen! LUUKKAS (Menee). RAUHALA. Sairas eikä ota vastaan! Eikä tarvitsekaan. Olkoon vaan vastaanottamatta. Mutta minä jään tänne istumaan siksi kun antaa rahat. Jos hän on viikon sairas, niin istun minä viikon täällä. Jos on vuoden, — istun minä vuoden... Kyllä minä nyt vaan omani otan, rouva-kulta. Minua ei sinun syvä surusi liikuta, eikä edes nuo kuoppaset poskissa. Kyllä ne tiedetään! (Huutaa ikkunasta ulos) Simooni, riisu hevoset valjaista! Ei täältä niin pian lähdetäkään! Minä jään tänne! Sano tallirengille, että antaa kauroja hevosille! Senkin nauta, kuu olet antanut vasemman hevosen sekaantua ohjaksiin! (Matkii). Eihän tuo mittaan tie! (Luonnollisesti). Kyllä minä näytän pian mitä se tekee! (Menee ikkunan luota). Oih!... tavattoman kuuma, kukaan ei maksa velkaansa, nukuin huonosti yön ja sitten vielä tuo musta nunna ja hänen mielentilansa. Päätäni särkee. Jos ottais ryypyn murheesen? Olkoon menneeksi! (Huutaa). Hei, tänne! LUUKKAS (Tulee). No, mitä nyt taas? RAUHALA. Tuoppas ryyppy viinaa! LUUKKAS. (Menee) RAUHALA. Uh! (Istuu, katselee itseään). Eikös niitä! Muhkea mies, vaikka on vain tomussa, saappaat savessa, naama pesemättä, tukka kampaamatta, jakku täynnä oljen poroa. Armollinen emäntä luuli minua roistoksi, mutta luulkoon vaan... (Haukottelee). Onhan se ehkä hieman epäkohteliasta ilmaantua tällaisessa kunnossa vieras-huoneesen, mutta... viis siitä. Enhän minä ole täällä vieraissa, vaan karhumassa, eikä ole sanottu millaisessa puvussa karhun tulee olla... LUUKKAS (Tulee ja tarjoaa ryypyn). Paljon te sentään suotte itsellenne, armollinen herra. RAUHALA (Äkäsesti). Mitä? LUUKKAS. Minä... en minä mitään... minä vaan... RAUHALA. Tiedätkö ketä puhuttelet? Pidä sitten suus kiinni! LUUKKAS (Erikseen). Vieköön piru sen pahuksen meitä kiusaamasta. (Menee). RAUHALA. Aih! Kuinka olen vihanen! Niin vihanen, että koko maailman mäsäksi hieroisin. Kovin on paha ollakseni!... (Huutaa). Mies, hoi! KAHDEKSAS KOHTAUS. Rva Pappinen ja Rauhala. PAPPINEN (Tulee silmät alas luotuina). Armollinen herra, yksinäisyydessäni olen minä jo aikoja sitten vieraantunut ihmisääniä kuulemasta enkä siis voi kärsiä huutoja. Pyydän sentähden hartaasti, älkää häiritkö minun rauhaani! RAUHALA. Maksakaa rahani ja minä heti korjaan luuni. PAPPINEN. Sanoinhan minä teille jo aivan selvällä kielellä: nyt ei minulla ole vapaita rahoja, odottakaa ylihuomiseen. RAUHALA. Minulla oli kunnia sanoa yhtä selvällä kielellä: minä en tarvitse rahoja ylihuomenna, vaan tänään. Ellette tänään minulle maksa, täytyy minun huomenna hirttää itseni. PAPPINEN. Mutta mitä minun tulee tehdä sitten, kun minulla ei ole rahaa? Tämä on kerrassaan kummallista! RAUHALA. Te ette siis heti maksa? Ette? PAPPINEN. En Voi... RAUHALA. Siinä tapauksessa jään minä tänne siksi kun maksatte. (Istuutuu). Te maksatte siis ylihuomenna? Hyvä! Minä istuskelen täällä ylihuomiseen. (Hypähtää ylös) Minä kysyn teiltä: tuleeko minun maksaa vekselini vai ei?... Vai ajatteletteko, että laskisin leikkiä? PAPPINEN. Hyvä herra, pyydän, älkää huutako! Tämä ei ole talli! RAUHALA. Minä en kysy teiltä tallista, vaan siitä, tuleeko minun maksaa vekselini vai ei? PAPPINEN. Te ette osaa käyttäytyä naisten seurassa! RAUHALA. Osaanpas kyllä, jos siksi tulee. PAPPINEN. Ette osaa! Te olette sivistymätön, raaka ihminen! Kunnon miehet eivät puhu noin naisille! RAUHALA. Sepä merkillistä! Miten sitten suvaitsette puhua kanssanne'? Ranskaksiko, vai mitä? (Puhuu vihotellen ja sopertaen). Madame, je vous prie... kuinka minä olen onnellinen, kun ette maksa velkaanne... Oi, pardon, että häiritsin teitä! Kuinka tänään on ihana ilma! Entä tuo surupukunne, se sopii teille niin mainiosti! Aivan comme il faut! (Kapaisee jalallaan). PAPPINEN. Tuo on tyhmää ja raakaa. *** RAUHALA (Matkien). Tyhmää ja raakaa! Minä muka en osaa käyttäytyä naisten seurassa! Armollinen rouva, minä olen eläessäni nähnyt enemmän naisia kuin te varpusia. Kolme kertaa olen naisten tähden joutunut kaksintaisteluun. Kaksitoista naista olen hyljännyt, yhdeksän on hyljännyt minut! Juuri niin! Oli aika, jolloin minä olin narrin kirjoissa, puhuin suloisen makeita sanoja, kiemurtelin kuin lasihelminauha kaapiskellen jaloillani kohteliaasti... Rakastin, kärsin, huokasin kuutamossa, happanin, sulin, kylmenin, jäädyin... Minä rakastin intohimoisesti, vimmatusti ja kaikkien muotien mukaan, minä nauroin kuin harakka naisten viisasteluille ja tuhlasin hellien tunteiden valtaamana puolen omaisuuttani, mutta nyt — nöyrin palvelijanne — nyt ette minua petä. Tarpeeksi! Tummat, intohimoiset silmät, tulipunaset huulet, kuoppaset poskissa, kuutamo, kuiskutus, arka hengähdys — kaikesta tästä, armollinen rouva, en maksaisi enää penniäkään! En puhu nyt erittäin läsnä olevista, vaan yleensä kaikista naisista; he ovat pienimmästä aina suurimpaan saakka teeskentelijöitä, irvisuita, juoruakkoja, valehtelijoita, maailmallisia, vihamielisiä,. pikkumaisia, armottomia, vastenmielisiä, puhumattakaan tästä paikasta (Koputtaa itseään otsaan), jossa on, anteeksi suoruuteni, yhtä paljon järkeä kuin varpusen aivokopassa! Kun katsoo tuollaista runollista olentoa — henkevä musliini-nukke, puolijumalatar, miljoona — ihastus, — mutta katsopas sen sieluun — tavallisin krokotiili! (Tarttuu luolin selkään; tuoli narisee ja särkyy). Mutta kaikkein inhottavampaa on se, että tuo krokotiili jostakin syystä luulee hellien tunteiden olevan hänen yksinomaisuuttaan, etuoikeuttaan ja ihanuuttaan. Piru vieköön, saatte hirttää minut tuohon naulaan jos nainen osaa oikein rakastaa. Ei hän osaa muuta kuin itkeä tillitellä! Kun mies kärsii ja uhrautuu, silloin tahtoo nainen sulasta rakkaudesta heiluttaa häntäänsä ja vetää miestä nenästä. Teidän osaksenne on tullut se kova kohtalo, että olette nainen; te siis tunnette itsestänne naisen luonteen. Sanokaapas nyt minulle omantuntonne nimessä, oletteko elämässänne nähnyt naista, joka olisi ollut vilpitön, uskollinen ja vakava? Ette ole nähnyt! Ainoastaan vanhat muijat ja akat ovat uskollisia ja vakavia! Helpompaa on löytää sarvipäinen kissa kuin vakava nainen! PAPPINEN. Sanokaa, olkaa hyvä, kutka siis teidän mielestänne ovat uskollisia ja vakavia rakkaudessa?' Ei suinkaan miehet? RAUHALA. Miehet juuri! PAPPINEN. Miehet! (Nauraa ilkeästi) Se on suuri uutinen! (Kiivaasti). Mikä oikeus teillä on puhua noin? Miehet uskollisia ja vakavia rakkaudessa! Koska kerran siitä on kysymys, niin sanon teille, että kaikista, joita koskaan olen tuntenut tai tunnen, oli minun miesvainajani paras... Minä rakastin häntä intohimoisesti, koko olennollani; niinkuin ainoastaan nuori ja ajatteleva nainen voi; minä annoin hänelle nuoruuteni, onneni, elämäni, koko omaisuuteni, rukoilin hänen puolestaan kuin epäjumalain palvelija ja... ja — miten kävi? Tämä paras mies mitä hävyttömimmällä tavalla petti minut yhtenään! Kuolemansa jälkeen löysin hänen pöytälaatikostaan ison pihkan rakkauskirjeitä. Jo eläessään — on kauheata ajatellakin — jätti hän minut viikkokausiksi yksin kotiin, hakkaili minun nähden toisia naisia, tuhlasi rahojani ja pilkkasi tunteitani... Ja huolimatta kaikesta tästä, minä häntä rakastin ja olin hänelle uskollinen. Olen ijäksi sulkeutunut neljän seinän sisään enkä koskaan jätä surupukuani... RAUHALA (Nauraa halveksivasti). Surupuku!... En ymmärrä kenä te minua pidätte? Ikäänkuin minä en muka tietäisi miksi te käytätte tuota mustaa nunnapukua ja sulkeudutte neljän seinän sisään! Vielä mitä! Se on niin salaperäistä, runollista! Matkustaapa talonne ohi joku sotaherra tai töppöhäntäinen runoilija, katsahtaa akkunoihin ja ajattelee: Täällä asuu alaslaskettujen akkunaverhojen takana tuo salaperäinen Tamara, joka rakkaudesta miestään kohtaan on hautautunut neljän seinän sisään. Kyllä ne temput tiedetään! PAPPINEN (Kiivastuen). Mitä? Kuinka te kehtaatte puhua minusta noin? RAUHALA. Te olette elävänä hautautunut, vaan ette kuitenkaan ole unohtanut maalata ja puuteroida poskianne. PAPPINEN. Kuinka te uskallatte puhua minulle tuolla lailla? RAUHALA. Älkää huutako, sillä minä en ole teidän pehtorinne! Antakaa minun puhua asia niinkuin tulee. En ole nainen ja olen siis tottunut lausumaan ajatukseni suoraan. Olkaa hyvä, älkää siis huutako! PAPPINEN. En minä huuda, vaan te! Jättäkää minut heti rauhaan! RAUHALA. Maksakaa rahat ja minä lähden. PAPPINEN. En maksa! RAUHALA. Mitä? Ette maksa? PAPPINEN. Kiusallakaan ette saa penniäkään! Jättäkää minut vaan rauhaan RAUHALA. Minulla ei olo iloa olla puolisonne, tai sulhasenne. Älkää siis laittako mitään perhekohtauksia. (Istuutuu) Minä en siitä pidä. PAPPINEN (Ollen läkähtyä vihasta). Te istuitte! RAUHALA. Istuin, kuten näette. PAPPINEN. Pyydän, menkää ulos! RAUHALA. Antakaa rahat! (Erikseen). Kuinka olenkin paha. PAPPINEN. En tahdo puhua tuollaisten hävyttömäin ihmisten kanssa! Ulos heti! (Hiljaisuus). Ettekö mene? Ettekö? RAUHALA. En. PAPPINEN. Ette! RAUHALA. En! PAPPINEN. Olkoon niin! (Soittaa). YHDEKSÄS KOHTAUS. Edelliset ja Luukkas (tulee). PAPPINEN. Luukkas, aja tämä herra ulos! LUUKKAS (Lähestyen Rauhalaa). Hyvä herra, menkää nyt ulos, kun pyydetään!... RAUHALA (Hypäten ylös). Suus kiinni! Kenen kanssa sinä puhut? Minä hieron sinut mäsäksi! LUUKKAS (Pidellen sydänalaansa). Herranen aika! (Putoa tuolille). Oh, minä voin pahoin! Henkeä, ah-ahdistaa!... PAPPINEN. Missä Maija on? Maija! (Huutaa). Maija-a! Stiina-a! Maija-a! (Soittaa). LUUKKAS. Oh! Kaikki ovat menneet marjalle. Ei ketään ole kotona. Oh, kova olo! Vettä! PAPPINEN (Rauhalalle). Menkää nyt heti paikalla ulos! RAUHALA. Ettekö suvaitsisi olla vähän kohteliaampi? PAPPINEN (Puiden nyrkkiä ja polkien jalkaa). Te olette moukka! Karhu — mölli! RAUHALA. Mitä te sanoitte? PAPPINEN. Karhu, karhu, karhu... RAUHALA (Lähestyen). Sanokaa, mikä oikeus teillä on loukata minua? PAPPINEN. Jos loukkaan, niin... niin mitä sitten? Luuletteko, että pelkään teitä? RAUHALA. Kun te olette sitä runollista sukupuolta, niin luulette ehkä, että teillä on oikeus loukata minua ilman rangaistusta? Niinkö?! Otelkaamme! LUUKKAS. Hyvä Jumala!... Vettä! RAUHALA. Kaksintaisteluun! PAPPINEN. Vaikka teillä onkin lujat nyrkit ja härjän niska, niin iuuletko, että pelkään? Senkin karhu — mölli! RAUHALA. Aseihin! En salli kenenkään loukata itseäni, enkä välitä siitä, että olette nainen, heikompi astia! PAPPINEN (Koettaen huutaa kovemmin kuin Rauhala). Karhu, karhu, karhu... RAUHALA. On aika vihdoinkin heittää se turha luulo, että ainoastaan miehen tulee sovittaa loukkaus. Tasa-arvoisuus, kun tasa-arvoisuus, piru vieköön! Aseihin! PAPPINEN. Tahdotteko ampua? Olkaa hyvä! RAUHALA. Heti paikalla! PAPPINEN. Hyvä on! Minä käyn heti hakemassa miesvainajani revolvereja. (Menee kiiruusti ja kääntyy ympäri). Oi. millä nautinnolla olen ampuva kuulan teidän karhun-otsaanne! (Menee vasemmalle). RAUHALA. Minä ammun hänet kuin kananpojan! En ole enää mikään poika-nulikka tai herkkätuntoinen koiran poikanen. Minä en tunnusta noiden heikkojen olentojen valtaa! LUUKKAS. Hyvä, rakas herra! (Polvistuen). Olkaa niin armollinen, säälikää minua, vanhaa ukkoa ja menkää pois! Olitte jo pelottaa minut kuoliaaksi ja sitten tahdotte vielä ampua! RAUHALA (Kuulematta häntä). Kaksintaistelu, kas siinä tasa-arvoisuutta! Siinä ovat molemmat sukupuolet todella tasa-arvoiset! Periaatteen kannaltakin jo ammun hänet! Vaan millainen nainen! (Matkii). "Piru teidät periköön... Olen ampuva kuulan teidän karhun-otsaanne"... sanoi hän. Niin, millainen nainen?! Punastui, silmät säikkyivät... Otti vastaan haasteeni! Kautta kunniani, ensi kerran elämässäni näin tuollaisen naisen! LUUKKAS. Hyvä herra, menkää pois. Menkää nyt, Herran tähden! RAUHALA. Siinä vasta nainen! Sen minä nyt hyvin ymmärrän. Oikea nainen! Ei mikään hapan-naama tai rutisuttu, vaan tuli ja leimaus! Käypä sääliksi ampuakin! LUUKKAS (Itkien). Herra-kulta, menkää nyt pois! RAUHALA. Hänpä minua vasta miellyttää! Oikein hurjasti! Vaikka onkin kuoppaset poskissa, niin miellyttää. Olen valmis antamaan velkani anteeksi... ja vihakin on mennyt.. . Ihmeellinen nainen! KYMMENES KOHTAUS. Samat. PAPPINEN (Tulee revolverineen). Tässä on kaksi revolveria. Mutta ennenkun alamme otella, niin pyydän teitä näyttämään miten pitää ampua. Minä en ole kertaakaan elämässäni pitänyt revolveria kädessä. LUUKKAS. Herra, ole armollinen ja armahda meitä... Hyvä Jumala, auta meitä... Täytyy mennä hakemaan tallirenkiä ja muita miehiä avuksi... Mistä tämä tuho meidän päällemme nyt tulikaan?... (Menee). RAUHALA (Tarkastellen revolvereja). Niin, nähkääs, on olemassa eri pistoli- ja revolvérilajeja. Niinpä löytyy Mortimerin nallihatturevolvereja yksinomaan kaksintaisteluja varten. Mutta nämä ovat Smith & Wesson rakennetta kolminkertaisella vahvistajalla käsikahakkaa varten. Mainioita revolvereja! Ne maksavat vähintään toista sataa markkaa pari. Revolveri on pidettävä kädessä näin (Näyttää: erikseen). Mitkä silmät! Tulinen nainen! PAPPINEN. Näinkö? RAUHALA. Juuri niin. (Yhä asettaen). Sitten vedetään liipasin... tähdätään näin... Pää vähän taaksepäin! Käsivarsi on kohotettava ylös tällä lailla. Sitten pitää tällä sormella painaa tähän — ja siinä kaikki. Mutta pää-asia: ei saa innostua eikä hätäillä tähdätessä... ja on koetettava, ettei käsi vapise. PAPPINEN. Hyvä on. Mutta sisällä on epämukava ampua, menkäämme puutarhaan. RAUHALA. Mennään vaan. Mutta minä sanon jo edeltäpäin, että ammun ilmaan. PAPPINEN. Se vielä puuttui! Miksi? RAUHALA. Sentähden että... että... No, se on minun asiani! PAPPINEN. Te ehkä pelkäätte? Aha-a! Ei, hyvä herra, älkää juonitelko! Pyydän, seuratkaa minua! Minä en rauhoitu ennenkun saan lävistää teidän otsanne... juuri tuon otsan, jota niin vihaan! Pelkäättekö? RAUHALA. Pelkään. PAPPINEN. Te valehtelette! Mutta minkätähden ette tahdo otella? RAUHALA. Sentähden että... että... te minua kovin miellytätte! PAPPINEN (Nauraa ilkeästi). Minä miellytän häntä! Hän uskaltaa sanoa, että minä miellytän häntä. (Osottaen ovea). Saatte mennä! RAUHALA (Panee revolverin vaieten pöydälle, ottaa hatun ja menee: pysähtyy ovella; molemmat katsovat vaieten toinen toistaan jonkun aikaa; sitten alkaa Rauhala puhua lähestyen epäröivästi rva Pappista). Kuulkaahan... Oletteko vielä vihoissanne? Minä olen myöskin pirun pahalla päällä, mutta, ymmärrättekö... kuinka nyt sanoisin... Se on nyt niin, että... nähkääs... asia on sitä laatua, että oikeastaan... (Huutaen). Niin, onko se minun syyni, että te minua miellytätte? (Tarttuu tuolin selkään; tuoli narisee ja särkyy). Piru ties, miksi teidän huonekalunne noin murenevat! — Te miellytätte minua! Ymmärrättekö? Minä... minä olen melkein rakastunut! PAPPINEN. Menkää pois, — minä vihaan teitä! RAUHALA. Jumalani! Millainen nainen! En ole koskaan eläessäni nähnyt edes tuon tapaustakaan! Olen hukassa! Jouduin satimeen kuin hiiri! PAPPINEN. Menkää pois, tai minä ammun! RAUHALA. Ampukaa! Te ette voi käsittää, kuinka suloista olisi kuolla noiden ihmeellisten silmäin katsoessa ja sen revolverin kautta, joka on tuossa pienessä pehmosessa kätösessä... Olen tullut hulluksi! Mutta ajatelkaa ja päättäkää heti, sillä jos minä nyt lähden täältä, niin, ei koskaan enää tavata! Päättäkää... Olen kunnon mies; minulla on kymmenen tuhannen vuotuiset tulot... voin ampua vaikka pennin rahaan, joka on heitetty ilmaan... minulla on mainioita hevosia. Tahdotteko tulla vaimokseni? PAPPINEN (Kiihottuneena heiluttaa revolveria). Taisteluun! Ampukaamme! RAUHALA. Olen hullu... on ymmärrä mitään (Huutaa). Mies, hoi, tuo vettä! PAPPINEN (Huutaa). Taisteluun! RAUHALA. Olen tullut hulluksi, rakastunut kuin poikanulikka. (Tarttuu vahvasti rva Pappisen käteen; rouva huutaa kivusta). Minä rakastan teitä! (Polvillaan). Rakastan hurjemmin kuin koskaan! Kaksitoista naista olen hyljännyt, yhdeksän on hyljännyt minut, mutta yhtäkään heistä en ole rakastanut kuten teitä. Nyt minä olen sekä hapan kuin sitrona että makea kuin siirappi ja mieleni käy kuin taikina... olen tässä polvillani kuin narri ja rukoilen kättänne omakseni... Mutta mikä häpeä! Viiteen vuoteen en ole rakastunut. Vannoin valallani, etten sitä koskaan tekisikään ja nyt yht'äkkiä kävin kuin kärpänen tervaan! Pyydän kättänne! Jaa tai ei! Ettekö tahdo? Olkoon sitten niin! (Nousee ja menee nopeasti ovea kohti). PAPPINEN. Odottakaahan... RAUHALA (Pysähtyen). PAPPINEN. Ei mitään, menkää pois... mutta... odottakaa... Ei, ei, menkää vaan! Minä vihaan teitä! Ei... Älkää menkö! Ah, jospa tietäisitte, kuinka minä olen paha! (Heittää revolverin pöydälle). Sormeni ovat aivan turvoksissa tuosta roskasta. (Repii rikki nenäliinansa kiukussaan). Mitä te siinä töllistelette? Menkää matkoihinne! RAUHALA. Hyvästi! PAPPINEN. Niin, niin, menkää vaan! (Huutaa). No, mihinkä nyt? Odottakaa... Menkää kuitenkin pois. Ah, kuinka olen paha! Älkää lähestykö, älkää lähestykö! RAUHALA (Lähestyen häntä). Kuinka olen vihoissani itselleni! Rakastuin kuin koulupoika, ryömin polvillani... Kylmä vavistus kulkee lävitseni. (Ankarasti). Minä rakastan teitä! Se nyt vielä puuttui, mutta minkäs sille... Huomenna on maksettava vekselit, heinänkorjuu on alkanut ja sitten vielä te... (Syleilee häntä). Milloinkaan en anna tätä itselleni anteeksi... PAPPINEN. Menkää pois! Kädet pois! Teitä minä vihaan... Aseihin! (Pitkällinen suudelma). YHDESTOISTA KOHTAUS. Edelliset, Luukkas (kirveineen) ja muita työmiehiä (seipäineen, köysineen j.n.e.) LUUKKAS (Nähtyään suutelevan pariskunnan). No!... (Jää suu selällään ihmettelemään). (Hiljaisuus). PAPPINEN (Katse maahan luotuna). Luukkaa, sanohan tallissa, ettei Topi tarvitse ensinkään kauroja. Esirippu alas. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KARHU *** Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you “AS-IS”, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™'s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.